Ystävyys
Tämä vuosi on ollut huikea, kun katsoo tuloksia niin näyttelyiden kuin rally-tokonkin puolelta. Mutta se miksi vuosi on ollut niin huikea johtuu ihmisistä tämän menestyksen takana. Olen onnekas näin upeista ystävistä, joiden kanssa saan jakaa tämän harrastuksen.
Tämäkin viikonloppu oli jälleen menestys. Tampereella järjestettiin 2x suuri koiranäyttely ja koiramme menestyivät todella hyvin monessa polvessa. Ajellessani tänään iltapäivällä tallilta kotiin havahduin kuuntelemaan radiosta Profeettojen Sinuhe-kappaletta.
"Niin on ollu, ja niin on aina oleva mä seison omieni puolella. Ne kysyy mikä hymyilyttää aikojen alust hyväl ryhmäl rymytty tääl ilman muit taas, tultii muuttamaa hommat ja taas uus tapa boostata tää isommaks."
Tippa linssissä jälleen mietin kuinka hienoa yhteistyömme ja ystävyytemme on. Pari viikkoa sitten sain Saksaan saakka tuntea tiiviin yhteytemme kisatessani Chisun kanssa Maailman voittaja -tittelistä. Tänä viikonloppuna kokoonnuimme meille viettämään pikkujouluja näyttelyturneen lomassa. Kuinka helppoa onkaan olla yhdessä. Iloita toistemme menestyksestä, tukea ja tsempata murheita kohdatessa. Tänäkin viikonloppuna kärkikahinoissa oli monta meidän koiraa: äitiä, poikaa, mummua, serkkua jne. sulassa sovussa yli kennelrajojen. Koiramme kilpailevat sijoituksista toisiaan vastaan useinkin, mutta me ihmiset emme koskaan kisaa toisiamme vastaan. Olemme siellä puhaltamassa yhteen hiileen ja erityisesti viettämässä aikaa yhdessä. Tätä olemme tehneet jo vuosikaudet ja vain yhteistyöllä voimme saavuttaa näin hyviä tuloksia.
Ei ole ihme, että olen viime aikoina havahtunut miettimästä kuinka onnekas olen. Molemmissa roduissani on hienoja ihmisiä, joista olen saanut tärkeitä ystäviä. On kasvattajia, uroksen omistajia ja kasvattieni omistajia. Yhdessä mennään ja harrastetaan ilman kateutta. Se ei ole itsestäänselvää koiramaailmassa, missä menestyminen kuitenkin aiheuttaa kateutta.
"Niin on ollu, ja niin on aina oleva mä seison omieni puolella vaik riidat meinais repii kaiken Niin on ollu, ja niin on aina oleva mä seison omieni puolella käännän selän, vaan selkää vasten."
Ystävien tukea on tarvittu, kun yhdistysasioiden takia on minullakin hermo mennyt monta kertaa. Parhaansa kun jokainen toimihenkilö rodun eteen yhdistyksessä tekee ja sitten aina löytyy joku yksittäinen ihminen, joka haluaa lytätä alas. Niillä luovuttamisen hetkillä on löytynyt ne oikeat sanat, joilla taas löytyi puhtia mennä eteenpäin. Riitely jos joku on turhaa, kun vapaaehtoisesti harrastetaan. Onneksi ei-toimihenkilönä olen välttynyt riidoilta. Pohja yhteistyötaidoille on tehty sieltä noin 15 -vuotiaasta saakka, kun tämän harrastuksen pariin toden teolla tulin. Silloin minut otettiin avosylin vastaan ja lempeästi ohjattiin ja tuettiin. Siitä olen edelleen kiitollinen. Samalla kiitollisuudella ja kunnioituksella jatketaan harrastusta edelleen.
Tampereella kasvateistani kisasivat Osman (BG Isidorus) lisäksi parsoneissa lauantaina sisarukset Jalo (BG Parson Budweiser) ja Martta (BG Parson Staropramen). Junioriluokassa Jalo ERI3 SA ja Martta ERI. Olipa ihana nähdä niitäkin ilopillereitä pitkästä aikaa! Japseissa Chisun pojat Osma ja Oiva (Saarnion Roketto) sekä tytär Muru (Saarnion Rippana) hurmasivat tuomarit. Myös Osman poika Vilho (Sharonett Luke) debytoi hallinäyttelyissä upeasti, samoin Vilhon sisko Huli (Sharonett Luna) jatkoi hienoja esityksiään. Chisun ihastuttava Gizmo (Saarnion Pakuriya) veli sijoittui myös PU-luokissa molempina päivinä.
Kiitos ystäväni kaikesta, tiedätte kyllä kuinka tärkeitä olette. Kiitos Krista, kun luotit Osman minulle taas näyttelyreissuun. Olette loistava pari. Osman olemuksesta huokuu se kuinka hyvä sen on olla. Kiitos tästä viikonlopusta naiset ja tytöt! Olette kultaa. Nähdään messarissa parin viikon päästä!