Olemme tänään saattaneet Chisun viimeiselle matkalleen...
Chisu sairastui yllättäen lymfoomaan eli imusolmukesyöpään.
Enpä olisi uskonut vielä kaksi viikkoa sitten, että joudun kertomaan tämän äärimmäisen surullisen uutisen. Vielä elokuun lopussa Chisu lähti Ruotsiin sulhasen luo. Kovasti toivoimme Chisulta pentua, joka tulisi Siirille harrastuskoiraksi. Chisu palasi kotiin ja kaikki oli hetken hyvin. Kunnes sille tuli peräsuolen prolapsi. Tätä toki ihmeteltiin ja harmiteltiin ja toivottiin, ettei se aiheuta keskenmenoa. Tiineysultran aika tuli ja pettymykseksemme Chisu ei ollut kantavana. Chisu oli alkanut kuorsaamaan pari päivää aiemmin ja tiineysultran yhteydessä eläinlääkäri määräsi antibiootin, jos nielussa oli tulehdus. Antibiootti loppui ja hermostuin, kun kuorsaus ei loppunut. Muuten Chisu oli koko ajan oma iloinen itsensä. Lopulta päädyin antamaan Chisun rakkaan ystävämme Sallan mukaan töihin Helsinkiin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan. Tutkitaan koira kunnolla ja hoidetaan molemmat päät kuntoon yhdellä kerralla. Halusin koiran kuntoon. Olihan meillä vielä pitkä yhteinen elämä edessä. Suunnitelmia oli vaikka mitä, niin minulla kuin Siirilläkin. Chisu CT -kuvattiin ja tulos oli murskaava. Ohutneulanäytteet varmistivat diagnoosin viime torstaina lymfoomaksi. Siltä istumalta varasin ajan tutulle eläinlääkärillemme. Chisu päästettäisiin ajoissa vapaaksi sairaudestaan. Päiväkään en halunnut sen kärsivän.
Chisu -aurinkomme. Päiviemme 100%:nen ilo ja rakkaus. Chisulla ei ollut ikinä huonoja päiviä. Se oli kuin ajatus, rakasti elämää. Oli täydellinen lasten koira. Täydellinen aikuisten koira. Täydellinen äiti. Täydellisen kaunis. Tämä menetys on valtava perheellemme. Niin myös ystävillemme ja erityisesti Chisun kasvattajalle. Soile, olen niin pahoillani kuinka sinäkin joudut kärsimään.
Kiitos myötäelämisestä teille, jotka olette myötäeläneet tämän kamalan viikon diagnoosin selviämisen jälkeen. Ystävät ja työkaverit. Olen saanut itkeä, purkaa pahaa oloani (myös rakentavasti) tai vain olla hiljaa.
Toivon jatkossa näkeväni Chisun ilon sen jälkeläisissä useammassa jälkipolvessa. Jääköön Chisun mahtava luonne ja karisma elämään japsiyhteisöön. Lymfooma ei ole perinnöllinen ja Chisun sairastuminen oli kamala sattuma. Lähetimme kuitenkin verinäytteen Hannes Lohen työryhmälle lymfooma-tutkimukseen. Ehkä joskus löytyisi keinot taistella tätä hirveää sairautta vastaan.
Voisin kirjoittaa Chisusta vaikka kuinka paljon. Olemme kokeneet yhdessä niin paljon. Mutta nyt en jaksa. Chisu tietää kuinka sitä rakastamme ja juuri se suuri rakkaus auttoi meitä tässä viimeisessä raskaassa päätöksessä.
