Maailman Voittaja 2017
Olimme viikko sitten Tonin kanssa viettämässä perinteistä aikuisten omaa lomaa. Valitsimme kohteeksi Saksan, koska halusin päästä käymään Maailman Voittaja -17 näyttelyssä. Ilokseni Tonille tämä järjestely kävi hyvin ja päädyimme viettämään pitkää viikonloppua Berliinissä. Mukanamme lensi Chisu, Saarnion Pikatto.
Heti reissun alkuun vuokrasimme auton ja lähdimme Leipzigiin parin tunnin ajomatkan päähän. Koska meillä oli lentomatkustamisen takia minimimäärä tavaraa mukana, meni oman vuoron odottelu rennosti kahvia juoden. En viitsinyt pitää Chisua lattialla turhanpäiten vaan se sai nukkua rauhassa kevythäkissään. Ehkä se olikin meidän salainen ase, kun en harjannut sitä väsymisen saakka jännittäessäni. Menimme hyvin pienellä siistiytymisellä sekä lämmittelyllä kehään ja Chisu esiintyi upeasti loppuun saakka. Se oli tosi pirteä ja oikein hehkui iloa. Sellaista koiraa on kyllä niin ihanaa esittää.
Chisulla on omat virheensä ja vähän jännitin etukäteen kuinka ison painoarvon tuomari niille laittaa. Onnekseni ne eivät haitanneet ja Chisu valittiin ison valioluokan voittoon. Cacibia jaettaessa oli tarjolla myös WW-17 titteli ja toki siitä hieman haaveilin lähtiessäni Saksaan asti näyttelyyn. Kun se lopulta sitten ojennettiin Chisulle, olin todella iloinen. Aivan mahtavaa!!
Rop-kehään tulivat uroksista ja nartuista cacib-koirat sekä parhaat juniorit ja veteraanit. Tuomari mietti valintojaan todella tarkkaan ja liikutti meitä paljon. Vaihtoi paikkoja ja taas liikutti. Yleisesti urokset menevät nartun edellä ja kun lopulta Chisu nostettiin rivin kärkeen, kuohahti jotain sisälläni; voisiko Chisu olla ROP Maailman voittaja näyttelyssä? Vielä kuitenkin juostiin monta kertaa ja takanamme paikkoja vaihdettiin. Kylläpä oli jännittävää...
Ja kyllä, tuomari tuli kättelemään Chisun rotunsa parhaaksi. Chisu on maailman kaunein japsi vuosimallia 2017!!! Huikeaa!! Kyllä taas mentiin tunteiden vuoristorataa. Alun hetkellisen epävarmuuden tunteista jännitykseen ja suureen iloon. Huh huh!
Tuomari kehui Chisua todella paljon. Hän kertoi myös nauttineensa ROP-parista ja kehui skandinaavisia japseja. Oli ilo tuottaa hänelle arvostelemisen iloa. Saimme myös paljon onnitteluita kanssakilpailijoiltamme eri maista. Chisu taisi hurmata tuomarin lisäksi pari muutakin ihmistä...
Kaikkien kuvauksien jälkeen kävimme syömässä ja sitten alkoi ryhmäkehien odotus. Koska kuulutuksia ei ollut, en uskaltanut liikkua kokoomakehien vierestä mihinkään. Koska meillä ei ollut edes tuoleja mukana etsimme seinän vierestä tyhjän kolon ja istuimme lattialle Chisun viereen. Vuoron perään kävimme fiilistelemässä ison kehän tunnelmaa katsomossa. Samaan aikaan sain Suomesta viestejä, kun ystävät katsoivat näyttelyä live streamin kautta. Jos kasvattaja jännitti kotona hulluna, jännitin minäkin backstagella. Vihdoin tuli meidän vuoro. Esiarvostelussa tuomari sivuutti Chisun pikaisesti ja ajattelin sen olevan taas yksi niistä kerroista, kun japsi ei saa edes mahdollisuutta näyttää kynsiään. 5 ryhmä on todella iso, mutta jokainen koira sai näkyvyytensä tullessaan spottivalossa kehään. Se oli jo iso juttu! Tuomari aloitti keräämään koiria jatkoon ja paikkoja oli vain kuusi. Mitä ihmettä, meidät poimittiin jatkoon!! Ihan mahtavaa! Saimme edustaa japseja, erityisesti suomalaisia japseja Maailman parhaiden koirien joukossa! Tuomari arvosteli Chisun kameroiden pyöriessä valojen säihkeessä... Onhan se unohtumatonta. Chisu esiintyi edelleen pirteänä ja niin kauniina. Lopulta tutut rodut valtasivat neljä korkeinta palkintosijaa. Mutta me olimme jo saaneet lottovoiton pääsemällä kuuden parhaan joukkoon niin isosta ryhmästä.
Yleensä olen näyttelyreissuilla ystävieni kanssa ja he ymmärtävät tämän "koiratohotuksen". Toni on vain harvoin mukanani, mutta nyt kyllä kannatti lähteä! Hänkin sai olla ylpeä koirastamme ja vaimokin oli superiloinen sekä tyytyväinen koko ajan, heh. Olen kyllä Tonista älyttömän ylpeä kuinka hän jaksoi koko piiiitkän päivän näyttelyssä ja toimi roudarina. Yhtäkään silmien pyörittelyä en häneltä nähnyt vaikka kehän laidalla odottelun lisäksi jonotimme ständiltä toiselle kuvattavaksi ja mä vain höpötin onnellisena päivän tapahtumia läpi sadannen kerran. Ja se kyllä jatkui myös koko loppuloman... Olen onnekas ❤
Chisu on myös niin helppo matkakumppani, ettei sen kanssa kiristänyt hermoja missään vaiheessa. Lentomatkat menivät rennosti ja kaupungilla oli helppoa liikkua sen kanssa. Näillä reissuilla aina näkee miten koira käyttäytyy stressaavissa ja uusissa tilanteissa. Lempäälän pienistä piireistä kun lennettiin miljoona kaupungin vilskeeseen, eikä Chisu ollut moksiskaan. On meillä hieno pieni koira myös sieltä koirvienkin välistä.
Kiitos Toni erinomaisesta matkaseurasta ja mahdollisuudesta toteuttaa tämän vuoden reissu näin. Kiitos Chisun kasvattaja Soile Aarnio upeasta koirasta ja kaikesta myötäelämisestä ja tsemppaamisesta reaaliajassa Suomesta. Kiitos ystäväni Suomessa, tiedän että elitte jännityksessä mukana ja juhlitte menestystämme. Lähetin teille paljon haleja ajatuksen voimalla. Oli niin liikuttavaa lukea kaikkia viestejänne ja nähdä kuvia... Olette rakkaita.
Kiitos vanhemmilleni, jotka mahdollistavat lähtömme reissuihin hoitamalla lapsiamme ja koiriamme. Olette korvaamattomia! Kiitos Siirille, että annoit äidin viedä Chisun Saksaan vaikka samaan aikaan olisit halunnut olla Jyväskylässä rally-tokon rotumestaruuskilpailussa ja koulutuspäivillä. Vielä jonain päivänä saat päättää itse oman Pirpanasi kisoista ilman äidin väliintuloa.
Tätä kirjoittaessani liikutuin jälleen, kun ajattelen kuinka onnekas olen. Ei tämä ole vain yksi näyttely muiden joukossa. Tai "vain" näyttelyharrastus. Tämä on ystävyyttä, suuria tunteita ja yhdessä tekemisen riemua. Koiriemme kanssa tehdään paljon muutakin ja ne elävät kanssamme normaalia onnellista perhe-elämää. Nyt vain joukossamme on yksi maailman kaunein myös.
Löydät paljon kuvia reissustamme täältä.