Kasvattaja

Bella Godivas kennelin kasvatustyöstä vastaan minä, Heidi Haromo. Asun perheeni kanssa Lempäälässä. Työskentelen fysioterapeuttina ja tiiminvetäjänä Tampereella Premiuksessa, erikoisalana lasten ja nuorten kipufysioterapia sekä neurologinen kuntoutus. Kotonamme koirilla on tilaa temmeltää aidatulla pihalla ja lähiympäristön metsissä. Arkisin meidän perheen löytää myös hevostalleilta, voimistelusaleilta ja futiskenttien laidoilta. Viikonloppuisin aikaa kuluu lasten harrastusten lisäksi koiranäyttelyissä ja JH-kisoissa. Myös vanhempani ovat aktiivisesti mukana BG-koirien elämässä ja heillä on ollut yhteensä 4 jalostusnarttuani.

​​

Nuorempana tyttönä olin "hevoshullu", mutta ala-asteella aloin kiinnostua enemmän koirista. Aikani kinuttuani vanhempani ostivat minulle vuonna 1992 Amandan (Boogey Lady's Amanda) ja siitä asti olen kiintynyt koiriin enemmän ja enemmän. Koirat ovatkin aina vieneet suurimman osan vapaa-ajastani. Olen saanut paljon kavereita ja ystäviä koiraharrastuksen parista! Edelleenkin koiraharrastus on tärkein voimavarani jaksaa hektisessä lapsiperheen ja työn yhdistämässä arjessa. 

A-pentue syntyi Belalle (Multi ch Goldbrick's Blaze) vuonna 1998 ja kennelnimen sain syksyllä 1999. Koirat ovat meillä ensisijaisesti perheenjäseniä, joita rakastetaan ja hoidetaan sen mukaisesti. Pennut kasvavat meillä kotioloissa ja kasvatukseni on pienimuotoista. Pentueita syntyy, kun se parhaiten sopii elämäntilanteeseemme ja löydän mieleiseni yhdistelmän. Tavoitteenani on kasvattaa parhaani mukaan terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia koiria. Jalostuskoiriltani tutkitaan ainakin silmät sekä polvet, lonkat ja kyynärät. Ne on helppo todentaa terveiksi tai sairaiksi ja näin osaltani pyrin minimoimaan perinnöllisiä sairauksia niiden osalta. Itse ajattelen aina tutkimattoman koiran olevan sairas, ellei tutkimuksin sitä terveeksi todeta. Tästä ajatusmallista lähden miettimään urosvalintoja nartuilleni riskit tiedostaen. Kasvatustavoitteisiin pääsy ei ole aina helppoa, mutta kriteerini ovat aina mielessä yhdistelmiä valitessani ja pettymyksienkin hetkellä on jaksettava uskoa parempaan huomiseen. 

Tärkeintä kasvatuksessani on, että kasvattini pääsevät hyviin ja luotettaviin perheisiin, joissa niitä rakastetaan koko sydämestä, olivat ne millaisia tahansa. Pyrin löytämään jokaiselle pennulle juuri sille sopivan perheen. Aina se ei ole onnistunut ja energiatasot eivät ole kohdanneet. Mutta vuosien saatossa olen siinä kehittynyt ja pennut ovat löytäneet juuri oikeat kodit. Toivon perheeltä aktiivisuutta koiran kanssa toimimiseen. Kaikki koirat tarvitsevat liikuntaa, peruskoulutuksen sekä yhteistä tekemistä omistajiensa kanssa.


Olen toiminut Suomen Japaninpystykorvayhdistyksen hallituksen puheenjohtajana, varapuheenjohtajana, sihteerinä, jäsensihteerinä sekä hallituksen jäsenenä. Olen ollut myös rotulehtemme Valkohuiskun avustaja. Tällä hetkellä toimin jalostustoimikunnassa. Yhdistystoiminta onkin ollut iso osa koiraharrastustani.

Parsonien puolella en ole hakeutunut yhdistystoimintaan. Riittänee, että olen yhdistysaktiivinen toisessa rodussani. Silti seuraan rodun kehitystä tarkasti ja teen jalostusratkaisujani ne huomioiden.

Kuva © Tiina Raatikainen